Perinnemela

Muutama vuosi sitten olimme lähdössä pienelle melonnalle, katselin kaverini kädessä oudon näköistä puista keppiä ja kysyin missä sinun mela on? "Tällä meinasin meloa" kuului vastaus. Hän näytti kulkevan samaa vauhtia kuin toisetkin, ja sanoi  pääsevänsä  kovempaakin jos on tarvis. Pitihän sitä ihmettä sitten kokeilla, ja innostuin niin paljon, että tein itslleni melan. Sitten tein toisen mielestäni vähän paremman ja kolmannen ja... aloin kehitellä tekemistä, kokeilla uusia materiaaleja, testailla vesillä ominaisuuksia. ja homma jatkuu.

Arvostan kovasti käsityötä ja etenkin puuta materiaalina. Muotoja ja malleja voi vaihdella rajattomasti ja puu on lämmin kädessä, melaa voi muokata jälkeenpäinkin. Jokainen tekemäni mela on yksilö joka on viipynyt käsissäni useita päiviä, lopuksi kaiken veistämisen hiomisen ja öljysivelyjen jälkeen annan sille numeron ja jätän odottamaan tulevaa omistajaa.

Nämä eskimoiden kehittämät melat tuntuvat mukavilta meloa, mutta ei pidä odottaa liikoja. Ne eivät opeta ketään melomaan, eikä niissä kehity mitään voimaa joka kuljettaisi kajakkia ilmaiseksi. Eskimokäännöksetkin pitää opetella itse. Työkaluna se on miellyttävä kädessä vaikka vaatiikin hieman erilaisen tekniikan. Muutamia selviä etuja:

  • pieni tuulen vastus, ei tarvitse kierää.
  • pehmeä ote veteen, ei rasita jäseniä.
  • helppo työntää pitkälle sivulle esimerkiksi ohjailussa.
  • gröönlnnin mela on symmetrinen, aina oikein päin kädessä.